Sarasvatin hiekkaa sarjakuva

Ekstrat

 

Riston Isomäen kirjoittamat tietoiskut ilmestyivät alun perin Aamulehdessä sarjakuvan yhteydessä. Otsikon numero viittaa albumin sivuun jossa aihetta käsitellään.

Spoilerivaroitus: tietoiskut paljastavat juonen kannalta oleellisia yksityiskohtia!

4. Palavaa jäätä

Vanhan sanonnan mukaan jäiden polttelu ei lämmitä. Tästä pääsäännöstä on olemassa ainakin yksi merkittävä poikkeus.

Niin sanotut metaaniklatraatit ovat jäätä, joka palaa hyvin ja kuumalla liekillä. Klatraateissa metaanikaasu on vankina pikkuriikkisten, jäästä koostuvien häkkien sisällä. Metaaniklatraatteja esiintyy syvällä ikiroudan alla ja merenpohjan loivasti alaspäin viettävillä mannerrinteillä. Klatraatit pysyvät vakaina ainoastaan kovassa paineessa ja lämpötilojen ollessa lähellä veden jäätymispistettä. Niiden vapautuminen ilmakehään voi olla suurin ilmaston lämpenemiseen liittyvä riski, sillä metaani on vahva kasvihuonekaasu ja klatraatteja on paljon.

Nykyisten arvioiden mukaan merenpohjan klatraattiesiintymiin on varastoitunut muutamia tuhansia tai muutamia kymmeniätuhansia miljardeja tonneja metaania. Internetistä löytyy lisätietoja esimerkiksi hakusanoilla methane chlathrates tai methane hydrates.

5. Norjanmeren suuri seinä

Metaaniklatraatit toimivat monin paikoin kuin liima, joka pitää mannerrinteiden irtaimet maa-ainekset yhdessä. Klatraattikerros on tyypillisesti muutamia satoja metrejä paksu.

Jään alla on usein tasku, jossa on metaania kaasumaisessa muodossa. Jos meriveden lämpötila nousee liikaa, klatraatit alkavat sulaa. Ne haurastuvat ja halkeilevat ja niiden alle varastoitunut kaasu pääsee purkautumaan ilmakehään. Tällöin klatraattiesiintymän yläpuolella olevat irtaimet maa-ainekset jäävät tyhjän päälle ja vyöryvät alaspäin. Pahimmassa tapauksessa vyöry tempaa mukaansa yhä kasvavan määrän mutaa ja muita kerrostumia.

Norjanmeren pohjan Storegga eli ”suuri seinä” on todennäköisesti maailman kuuluisin merenalainen maanvyörymä. Samankaltaisten vedenalaisten maanvyöryjen jäänteitä on alkanut löytyä yhä useammista paikoista eri puolilta Maapalloa. Internetistä löytyy lisätietoja esimerkiksi hakusanoilla Storegga submarine landslide, turbidity flow tai Geomar.

6. Cambaynlahden rauniot

Intialaiset meriarkeologit ilmoittivat toukokuussa 2001 löytäneensä Intian länsirannikolta, Cambaynlahden pohjalta, kahden meren alle jääneen kaupungin rauniot.

Merenalaiset rauniokaupungit sijaitsivat 20-40 kilometrin päässä rannikolta, osittain jopa 40 metrin syvyydessä.

M.V. Sagar Paschimi-tutkimusaluksen viistokaikuluotaimella ottamissa kuvissa erottui pitkiä suoria viivoja, neliöitä ja suorakulmioita. Niitä oli paikoin vain siellä täällä mutta toisin paikoin laajoina, osin hiekkadyynien peittoon jäävinä ruudukkoina. Ensiksi löydetty rauniokaupunki oli noin yhdeksän kilometrin pituinen ja kahden kilometrin levyinen.

Osa merenalaisista rakennuksista oli muodoltaan samanlaisia kuin niin sanotun Indus-joen kulttuurin vanhimpien tunnettujen, maan päällä sijaitsevien rakennuksien rauniot.

7. Heijastimet himmenevät

Maapallo heijastaa noin 30 prosenttia vastaanottamastaan auringon säteilystä suoraan takaisin avaruuteen. Jotkut alueet heijastavat auringonvaloa paljon tehokkaammin kuin toiset.

Sula vesi, musta maa ja metsät imevät noin 90 prosenttia säteilystä, eli niiden heijastavuus on tyypillisesti alle 10 prosenttia. Napa-alueet ovat sen sijaan tehokkaita heijastimia, jotka pitävät Maapallon mukavan viileänä. Puhdas lumi ja jää heijastavat yli 90 prosenttia säteilystä takaisin.

Maapallon pohjoisten alueiden talvet ovat kuitenkin lyhentyneet. Pohjoisen Jäämeren ja Etelämannerta ympäröivien merialueiden kelluvat jäät peittävät aiempaa pienemmän alueen. Maapallon heijastavuus on siis pienentymässä.

Ilmiö on tärkeä, sillä Maapallon keskimääräisen heijastavuuden pieneneminen kolmella prosenttiyksiköllä lämmittäisi ilmastoa saman verran kuin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden viisinkertaistuminen. Internetistä löytää lisätietoja hakusanoilla albedo tai reflectivity.

8. Sarasvatin lähteillä

Intian länsirannikolla on omituinen, norsun korvaa muistuttava niemimaa. Intialaiset kutsuvat sitä Kathiawarin niemimaaksi eli Saurashtraksi.

Kathiawar ei koskaan ollut kunnolla osa brittien imperiumia. Euroopassa alue muistetaan Mahatma Gandhin kotiseutuna. Gandhi syntyi Kathiawarin rannikolla sijainneen pikkuvaltion, Porbandarin, pääministerin poikana. Rajkot. jota Gandhi piti varsinaisena kotikaupunkinaan, sijaitsee keslellä Kathiawaria.

Alkoholin myyminen niemimaalla on kielletty, eikä juuri kukaan siellä syö lihaa. Kathiawarin niemimaa näyttää kovasti suuren joen suistolta, sillä sen kummallakin puolella on syvälle sisämaahan ulottuva kapea vuono. Niemimaan synnyttänyttä jokea, Sarasvatia, ei enää ole. Se sai vetensä Himalajalle jääkauden aikana syntyneen mannerjäätikön sulamisesta: kun jäätikkö ei enää tuottanut tarpeeksi vettä, joki kuivui.

Intialaisessa mytologiassa Sarasvati on myös kirjallisuuden, viisauden ja oppimisen jumalatar, joka on luonut maailman kaikki kielet. Sarasvatin tunnuseläin on valkea joutsen.

9. Energiaa levistä

Energian tuottaminen levistä voi kuulostaa huonolta vitsiltä. Monien yksisoluisten levien kuivapainosta noin 50 prosenttia koostuu kuitenkin rasvahapoista eli kasviöljystä.

Yhdysvalloissa kokeiltiin jo 1970-luvulla yksisoluisten levien kasvatusta biodieselin raaka-aineeksi. Kun merivesialtaisiin johdettiin kaupunkien jätevesiä levien lannoitteeksi, kukin allashehtaari saatiin tuottamaan 70-200 tonnia leväöljyä vuodessa. Menetelmä ei tuolloin ollut taloudellisesti kannattava, koska altaiden rakentaminen ja leväsadon korjaaminen vaatii paljon työtä.

Leväöljyn tuottaminen saattaisi kuitenkin olla tuottavaa kolmannen maailman maissa, joissa palkkataso on matalampi. Jamaikalla on kokeiltu menetelmää, jossa levät vain kuivataan ja poltetaan sitten sellaisenaan dieselmoottoreissa tavalliseen öljyyn tai biodieseliin sekoitettuna.

Teoriassa myös suurikokoisia leviä olisi mahdollista viljellä valtamerien pyörteissä kelluvina kasvustoina. Internetistä löytää lisätietoja hakusanoilla algal biodiesel ja algal oil tai biodiesel + algae.

11. Mehrgarhin rauniot

Hindukush-vuorten yli Pakistaniin johtaa kaksi kuuluisaa ja historiallisesti merkittävää kulkuväylää: Khyber-sola ja Bolan-sola. Bolan-solan suulla sijaitsee myös vanhin Indus-joen kulttuurin maalle jättämä rauniokaupunki eli Mehrgarh. Mehrgarhin vanhin osa on noin 9000 vuoden ikäinen, joten se on kilpaillut maailman vanhimman kaupungin arvonimestä Israelissa sijaitsevan Jerikon kanssa.

Mehrgarhin asukkaat osasivat harjoittaa vuoroviljelyä ja käyttivät ilmeisesti papuja ja muita palkokasveja biologiseen typensidontaan. He viljelivät vehnää ja ohraa ja pitivät lehmiä, lampaita ja vuohia. Heillä oli puuvillasta kudottuja vaatteita ja bitumilla vedenpitäviksi tiivistettyjä koreja.

Mehrgarhin vanhoista kerrostumista on löydetty viiden tai kuuden pitkittäisen seinän ja yhden poikkiseinän erillisiin lokeroihin jakamia, suorakulmaisia rakennuksia. Joissakin Cambaynlahden pohjasta otetuissa kaikuluotainkuvissa erottuu muotoja, jotka näyttävät suunnilleen samankokoisilta ja samalla tavalla ruudukoiksi jaetuilta rakennuksilta.

12. Cambaynlahden esinelöydöt

Cambaynlahden pohjalta on nostettu ruoppauskauhalla suuri määrä esineitä, joita tutkimuksista vastanneet intialaiset meriarkeologit ovat pitäneet keinotekoisina. Merenpohjan ylimmistä kerrostumista löydetyt ihmisen hampaat on ajoitettu 9 500 vuoden ikäisiksi. Syvemmältä maakerroksista on löytynyt palaneen saven kappaleita, joita intialaiset meriarkeologit ovat epäilleet poltetusta savesta tehtyjen ruukkujen sirpaleiksi.

Oxfordin yliopisto on määrittänyt kyseiset savenpalat vähintään 14 200 vuoden ikäisiksi. Maailman tähän asti vanhimmat, kiistattomasti keinotekoisiksi hyväksytyt poltetusta savesta tehdyn ruukun sirpaleet on löydetty Japanin Odai Yamamotosta. Ne ovat 13 800 vuoden ikäisiä.

Jos Cambaynlahden savenkappaleet varmistuvat ruukunsirpaleiksi, ennätys siirtyy Intiaan.

13. Eurooppa maailman takapihana

Eurooppa nousi renessanssin jälkeen Maapallon hallitsevaksi taloudelliseksi ja sotilaalliseksi voimatekijäksi. Mutta tätä ennen Eurooppa oli Rooman valtakunnan romahduksesta lähtien ollut maailman takapajuisin, köyhin ja sivistymättömin maanosa.

Jos eurooppalainen kauppias halusi 1400-luvulla varmistaa, että hänen poikansa oppisi yhteenlaskun ja vähennyslaskun lisäksi myös kerto- ja jakolaskua, hänen oli pakko lähettää poika Italiaan asti, koska näin monimutkaista matematiikkaa ei tuolloin opetettu missään muualla Euroopassa.

Pidemmälle kehittynyt matematiikka alkoi keskiajan lopulla tihkua Eurooppaan arabimaista ja Turkista, joissa se tunnettiin nimellä Hindisat, hindujen tiede.

Käyttämiämme numeroita kutsutaan nykyään arabialaisiksi numeroiksi, mutta oikeastaan meidän pitäisi puhua intialaisesta eikä arabialaisesta numerojärjestelmästä. Vanhimmat tunnetut asiakirjat, joissa on käytetty lähes nykyisten numeroidemme kaltaisia numeraaleja, on näet löydetty Gwaliorista, Intiasta.

14. Sivilisaation alkuranta

Koulukirjojen mukaan ihmisen vanhimmat korkeakulttuurit syntyivät maanviljelyksen myötä hedelmällisiin jokilaaksoihin nykyisten Irakin, Egyptin ja Pakistanin alueella.

Tälle näkemykselle on kuitenkin noussut haastaja. Etelä-Amerikan vanhin korkeakulttuuri on Perun rannikolla sijaitseva valtava rauniokaupunkien kokoelma, Norte Chico, jonka tunnetuin osa on Ruth Shady Solisin kuuluisuuteen nostama Caral. Norte Chicon vanhimmat kaupungit ovat selvästikin saaneet elantonsa merestä. 6900 vuoden ikäiseksi ajoitetusta Asperon rauniokaupungista löytyy suunnattomat määrät simpukankuoria ja kalanruotoja, mutta ei mitään maanviljelykseen viittaavaa, puuvillan jäänteitä lukuun ottamatta.

Asperon löydöt viittaavat siihen, että vanhimmat sivilisaatiot ovat saattaneet perustua merestä ja meren rannoilta saatavaan ravintoon. Tämän teorian mukaan suuret maanviljelyskulttuurit olisivat olleet vasta ihmisen sivilisaation toiseksi vanhin askel.

Kivikaudella merenranta simpukkariuttoineen, syötävine merilevineen, merilintuineen ja kilpikonnineen on kieltämättä ollut monipuolisin tarjolla oleva ilmainen seisova pöytä.

15. Kulttuurien nestori

Indus-joen kulttuuri on saattanut olla maailman pitkäikäisin sivilisaatio. Mehrgarhin vanhimmat osat rakennettiin noin yhdeksäntuhatta vuotta sitten, ja kaupunki oli sen jälkeen asuttu yhteen menoon vähintään kuusi tuhatta vuotta.

Indus-joen kulttuuri oli rakennuslöytöjen perusteella hyvin keskiluokkainen ja ilmeisesti suhteellisen tasa-arvoinen yhteiskunta. Sen jäljiltä ei ole löydetty superrikkaiden ihmisten palatseja ja rutiköyhän kansan pikkuruisten savimajojen perustuksia, vaan kaikki esiin kaivetut asumukset ovat kuuluneet karkeasti ottaen samaan kokoluokkaan.

On mahdollista, että Indus-joen sivilisaation suhteellinen tasa-arvoisuus on ollut myös sen poikkeuksellisen pitkäikäisyyden salaisuus.

16. Merenpinnan nousu

Meren pinta on jääkauden jälkeen noussut noin 120 metrillä mannerjäätiköiden sulamisen takia. Tästä syystä esimerkiksi monien jokien suut ovat kuin leveitä vuonoja.

Meri kohosi osan aikaa suhteellisen tasaista vauhtia, mutta aina välillä vauhti oli selvästi rajumpi. 14 500 vuotta sitten alkaneen ja 14 100 vuotta sitten päättyneen 400-vuotisen jakson aikana meren pinta nousi noin 20 metriä, viisi metriä kutakin vuosisataa kohti. On olemassa jonkin verran todisteita siitä, että iso osa tästä muutoksesta, noin kolmetoista metriä, olisi tapahtunut 14 200 vuotta sitten mahdollisesti vain muutaman vuosikymmenen pituisen ajanjakson kuluessa.

1800-luvulla merenpinnan kohoaminen oli välillä jo lähes pysähtynyt: meri hivuttautui ylöspäin enää 0,1 millimetrin vuosivauhdilla. Nykyiseksi nousuvauhdiksi on taas arvioitu 3,7 milliä vuodessa eli 37 senttiä sadassa vuodessa. Arvio on kiistanalainen, sillä merenpinnan nousuvauhdin tarkka mittaaminen on yllättävän vaikeaa.

17. Eleutheran lohkareet

Eleuthera on Bahamasaariin kuuluva pitkänomainen, käärmemäinen saari. Se on 200 kilometrin pituinen mutta kapeimmalta kohdaltaan alle kaksi kilometriä leveä. Saaren pohjoispään rinteillä lojuu seitsemän kivenlohkaretta, jotka ovat vuosikymmenien ajan olleet kiivaan tieteellisen väittelyn kohde.

Eleutheran kivet ovat suuria, pienin on tilavuudeltaan noin 100 kuutiometriä ja suurin yli 1 000 kuutiota. Lohkareiden iäksi on arvioitu karkeasti ottaen 100 000 vuotta. Ne koostuvat rosoisesta, harmaanruskeasta kivestä ja sijaitsevat noin 20 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella.

Välittömästi kivien alla on pieni määrä samankaltaista materiaalia. Tästä syystä eräät tutkijat ovat epäilleet, että eroosio on syönyt lohkareet irti emokalliosta.

Toisen näkemyksen mukaan suoraan kivien alapuolella oleva materiaali on muodostunut, kun niistä on aikoinaan lohjennut pienempiä kappaleita. Ympäröivät kalliot ovat selvästi lohkareita vanhempia.

18. Amrita, jumalten juoma

Amrita eli soma tarkoittaa hindulaisessa mytologiassa ikuista elämää tai jumalille kuolemattomuuden antavaa nektaria. Suora käännös sanskriitista olisi: ”ei kuolemaa”. Monien Intian uskonnollisten tekstien mukaan yksi pisara jumalten nektaaria riittää jo kuoleman voittamiseen ja kuolemattomuuden saavuttamiseen. Myytin alkuperästä on paljon erilaisia teorioita.

Omana aikanamme lukemattomat erilaiset lahkot ja puolittain uskonnolliset liikkeet ovat hyödyntäneet amritan tai soman käsitettä, kukin omalla tavallaan. Kreikkalaisten tarujen ambrosia, jumalten juoma tai ruoka, on myöhempi muunnelma samasta myytistä.

Amrita on Intian hindujen keskuudessa yleinen naisen nimi, vastaava nimi miehellä on Amrit. Nimen tunnetuin eurooppalainen vastine on Ambrosius.

19. Malaria, tautien kuningas

Eräiden trooppisten sairauksien tutkijoiden mukaan noin joka toinen maapallolla koskaan elänyt ihminen on kuollut malariaan. Loinen on vainonnut myös ihmistä edeltäneitä kädellisiä nisäkkäitä ainakin 30 miljoonan vuoden ajan. Pitkän yhteiselon seurauksena siitä on tullut hyvin taitava väistelemään kaikkia elimistömme puolustuskeinoja.

Virallisesti malariaan kuolee nykyään noin miljoona ihmistä vuodessa. Monet asiantuntijat kuitenkin sanovat, että kehitysmaiden hallitukset vähättelevät ongelmaa tarkoituksellisesti. Perusteellisimman tehdyn selvityksen mukaan pelkästään Afrikassa kuolisi malarian takia noin kolme miljoonaa ihmistä vuodessa.

Lisäksi tauti surmaa ihmisiä myös monin epäsuorin tavoin. Ihmisen immuunijärjestelmä joutuu usein malarian takia virittymään pysyvästi matalammalle tasolle, jotta ihminen ei kuolisi omien puolustusmekanismiensa uhrina. Tällöin ihminen altistuu muille taudinaiheuttajille.

20. Intian romahdus

1500-luvulla Intia oli vielä merkittävästi Eurooppaa rikkaampi alue, jos vaurauden mittarina käytetään kaikkia niitä asioita, joille oli kysyntää maailmanmarkkinoilla.

Taloustieteilijät ovat kuitenkin laskeneet, että Intian henkeä kohti laskettu bruttokansantuote ei kasvanut lainkaan brittien vallan aikana, vuosina 1757-1947. 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla intialaisten keskimääräiset ansiot todennäköisesti pienenivät puoleen. Esimerkiksi vuosina 1872-1921 intialaisten keskimääräinen elinikä lyheni noin 20 prosenttia.

Intian rooli maailmantaloudessa romahti siirtomaakaudella. Vuonna 1750 Intian osuus maailman tavaratuotannosta oli noin 25 prosenttia ja vielä vuonna 1830 arviolta 18 prosenttia. Vuonna 1900 se kuitenkin oli enää 1,7 prosenttia.

Euroopan osuus oli vastaavasti vuonna 1750 noin 23 prosenttia mutta vuonna 1900 jo reilut 60 prosenttia.

21. Sähkömagneettiset aseet

Yhdysvaltain armeija teki 1950-luvulla kiusallisen havainnon. Amerikkalaiset huomasivat, että korkealla ilmakehässä räjäytetty ydinpommi synnytti hyvin lyhytikäisen, mutta tavattoman voimakkaan sähkömagneettisen säteilyn ryöpyn.

Ilmiö ristittiin sähkömagneettiseksi pulssiksi (smp tai emp). Ydinkokeet polttivat monien matalille kiertoradoille ammuttujen satelliittien herkät sähkölaitteet pysyvästi hajalle. Sähkömagneettisia pulsseja on valitettavasti mahdollista tuottaa myös ilman ydinpommeja.

Nykyään Yhdysvallat pelkää eniten sitä, että terroristit käyttäisivät yksinkertaisia mikroaaltopommeja eli magneettivuon pakkaajia (englanniksi flux compressor) suuria kaupunkeja tai isojen yritysten pääkonttoreita vastaan.

Yhdysvallat käytti itse mikroaaltopommeja toisessa Persianlahden sodassa Irakin armeijan sähkölaitteiden tuhoamiseen.

22. Cambaynlahden keskuskukkula

Pakistanissa sijaitsevissa Mohenjodaron ja Harappan rauniokaupungeissa on pieni, ei kovin dramaattisen näköinen keskuskukkula. Intialaiset meriarkeologit ovat saattaneet löytää myös Intian länsirannikolta, Cambaynlahden pohjalta, jotakin vastaavaa.

Yhdessä Intian kansallisen valtameriteknologian tutkimusinstituutin (Niot) Cambaynlahden pohjasta ottamassa kaikuluotainkuvassa erottuu 200 metriä pitkiä ja 45 metriä leveä, hyvin keinotekoiselta näyttävä rakenne. Se muodostaa puhtaan suorakulmion, joka jakautuu edelleen kolmeen perättäiseen neliöön ja niitä jakaviin väliseiniin.

Muodostelma on jonkin verran ympäristöään korkeammalla. Tämän 0,9 hehtaarin laajuisen, ikäänsä nähden huomattavan suuren rakenteen luona on joitakin pienempiä, osittain hiekan peittämiä neliöitä ja kookkaiden vedenalaisten hiekkadyynien muodostamia kenttiä.

Vedenalaisia pyramideja Cambaynlahdelta ei sen sijaan (ainakaan vielä!) ole löydetty.

23. Grönlannin järvialue

Grönlannin mannerjäätikön pinnalle on aina syntynyt kesäisin pieniä sulavesijärviä. Viime vuosina niiden määrä on kuitenkin lisääntynyt ilmaston lämpenemisen seurauksena, ja järviä muodostuu nyt paljon aiempaa laajemmalla alueella.

Mannerjäätikön pinnalle kasvaneet järvet ovat myös aiempaa suurempia, jopa kuuden kilometrin levyisiä. Jotkut Grönlannin sulavesijärvistä ovat olleet olemassa yhteen menoon jo reilun vuosikymmenen ajan. Ne jäätyvät talvella mutta muodostuvat keväällä uudelleen samaan paikkaan.

Sveitsiläiset tutkijat perustivat vuonna 1990 Grönlannin mannerjäätikölle tutkimusaseman, joka tuolloin sijaitsi sulamisen piirissä olevien alueiden ulkopuolella. Sittemmin tilanne on muuttunut, ja sveitsiläisen leirin ympäristöön on syntynyt erityisen paljon sulavesijärviä. Irvileukaiset tutkijat ovat jopa alkaneet kutsua aluetta Grönlannin järvialueeksi tai Järvi-Grönlanniksi.

24. Mitä Platon kertoi Atlantiksesta?

Atlantiksen arvoituksesta on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja tehty useita elokuvia. Koko Atlantis-myytti perustuu vuosina 427-348 ennen Kristusta eläneen kreikkalaisen filosofi Platonin kirjoituksiin.

Platon kertoi kahdessa dialogissaan, Timaioksessa ja Kritiaassa, meren alle jääneestä mantereesta, Atlantiksesta. Platon sijoitti Atlantiksen jonnekin Gibraltarinsalmen länsipuolelle eli Atlantin valtamerelle.

Platonin mukaan Atlantiksen alueella kuitenkin eli norsuja ja siellä kasvoi kookospähkinöiltä vaikuttavia hedelmiä. Lähellä rannikkoa oli korkea vuoristo, ja suuret joet halkoivat laajaa ja hedelmällistä rantatasankoa. Maanviljely perustui osan vuodesta sateisiin ja kuivana aikana keinokasteluun. Platonin kuvauksen keskeiset yksityiskohdat sopivat siis hyvin yhteen Intian länsirannikolla kymmenen tuhatta vuotta sitten vallinneen tilanteen kanssa.

24. Arjalaiset ja kastilaitos

Arkeologisten löytöjen mukaan Intian vanhin korkeakulttuuri kukoisti Indus-joen ja sittemmin kuivuneen Sarasvati-joen laaksoissa vähintään kuuden tuhannen vuoden ajan. Intian vanhimmat suuret kaupungit olivat suhteellisen keskiluokkaisia yhteiskuntia.

Noin 3500 vuotta sitten Intian niemimaalle kuitenkin alkoi levittäytyä Keski-Aasiasta paimentolaisia, jotka antoivat kuoliniskun jo muutenkin henkitoreissaan olleelle Indus-joen sivilisaatiolle. Arjalaisilla oli hevosia, raudasta valmistettuja aseita ja ilmeisesti myös hyvin järjestäytynyt armeija. Näyttää siltä, että valloittajat alkoivat muokata erilaisia käsityöläiskiltoja Intian kulttuuria myöhemmin hallinneen kastilaitoksen suuntaan kyetäkseen paremmin hallitsemaan maan alkuperäisväestöä.

Intian kuuluisat Veda-kirjat ovat peräisin tältä ajalta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vedoihin yritettiin tallentaa vielä vanhempaa suullista perimätietoa, jonka alkuperäinen merkitys oli usein jo unohtunut.

26. Cumbre Vieja – La Palman aikapommi

Kanariansaaret ovat monille suomalaisillekin tuttu seitsemän tuliperäisen saaren ryhmä Marokon rannikolla. Osa saarista on huomiota herättävän pyöreitä ja osa puolikuun muotoisia.

Kanariansaaret synnyttänyt tulivuori on kuin kuuma reikä maan kuoressa. Kun uutta merenpohjaa syntyy valtamerten keskiselänteissä ja vanhaa tuhoutuu painumalla alemmas, merenpohja ikään kuin liukuu kuuman reiän yli. Merestä kohoaa uusia tulivuoria ja vanhat murenevat pikku hiljaa palasiksi. Joskus iso osa vanhasta tulivuoresta voi romahtaa mereen yhdellä kertaa. Esimerkiksi Fuerteventuran saaren toinen puoli on joskus romahtanut mereen yhtenä kappaleena. Tämä tuhannen kuutiokilometrin kokoinen kallionkieleke on yhä olemassa meren pohjalla.

La Palman saarella sijaitsevan Cumbre Viejan eli vanhan vuoren läntiselle puoliskolle käy tutkijoiden mukaan jossakin vaiheessa samalla tavalla. Tällöin 50 metrin korkuinen tsunami voi iskeä Pohjois-Amerikan rannikolle, Floridasta Newfoundlandiin.

27. Suuri vedenpaisumus

Kertomus suuresta vedenpaisumuksesta voi olla ainoa vanha myytti, joka esiintyy maailman kaikkien kansojen tarustoissa. Aihe on keskeisessä osassa sumerilaisessa Gilgamesh-eepoksessa, maailman vanhimmassa tunnetussa sankaritarussa. Kristityt, juutalaiset ja muslimit tuntevat sen Raamatusta. Kiinalaisilla, kelteillä ja skandinaaveilla on kaikilla omat vedenpaisumustarinansa. Etelä-Aasian Veda-kirjat käsittelevät teemaa laajasti. Egyptin, Lähi-Idän, Kreikan ja Italian muinaisten kaupunkivaltioiden asukkaat pitivät selvänä, että kertomukset vedenpaisumuksesta olivat totta.

Myös Pohjois- ja Etelä-Amerikan intiaanikansoilla on omat, samansuuntaiset tarinansa. Esimerkiksi haida-intiaanien vedenpaisumusmyytti on karu ja yksinkertainen. Mereltä tuli suuri aalto joka ulottui ensin rannalle, sitten metsään ja sitten vuorille saakka. Kaikki jotka eivät sattuneet olemaan kanootissa merellä, hukkuivat.

29. Shirshovin merentutkimuslaitos

P.P. Shirshovin valtamerentutkimuslaitos on Venäjän vanhin ja suurin valtameriin keskittyvää tieteellistä tutkimusta tekevä elin. Sen ensimmäinen tutkimusalus oli vuonna 1949 käyttöön otettuVityaz, joka on nykyään Kaliningradin valtamerimuseo. Shirshov-instituutilla on käytössään kahdeksan pinnalla kulkevaa merentutkimusalusta. Sen merentutkimukseen käytettyjen pienoissukellusveneiden laivasto lienee suurin maailmassa. Shirshov-instituutin sukellusveneistä kaksi (Pisces VII ja Pisces XI) kykenee sukeltamaan kahden kilometrin syvyyteen ja kaksi (Mir 1 ja Mir 2) kuuteen kilometriin. Mir 1 ja Mir 2 on rakennettu Suomessa (Tampereella). Sarasvatin hiekassa esiintyvän Lomonosovin kaltaista alusta ei vielä oikeasti ole olemassa, mutta se on selvästikin suurikokoisempi ja paranneltu versio Mir-sukellusveneistä.

Shirshov-instituutin ja saksalaisen GEOMAR-tutkimuslaitoksen tutkijat antoivat vuonna 1998 ensimmäisen varoituksen siitä, että ilmaston lämpeneminen saattaisi laukaista suuria tsunameja.

30. Jäätikön heijastavuus

Vastasataneen, vitivalkoisen lumen peittämä jäätikkö voi heijastaa jopa 98 prosenttia auringon säteilystä suoraan takaisin avaruuteen. Mustan nokikerroksen peitossa olevan jäätikön heijastavuus on sen sijaan hyvin lähellä nollaa. Teoriassa jään imemän säteilyn määrä voi siis joissakin olosuhteissa kasvaa jopa 50 kertaa suuremmaksi, jos sulaminen muuttaa jään pinnan pikimustaksi. Näin tapahtuu helpoimmin silloin, kun osa jäästä muuttuu suoraan vesihöyryksi.

Tämä on kuitenkin ääritapaus. Jään ja lumen heijastavuus on useimmiten jossakin 70 ja 90 prosentin välillä, keskiarvo lienee vähän yli tai vähän alle 80 prosenttia. Sulan veden keskimääräinen heijastavuus on 7-8 prosenttia. Tumma vesi heijastaa säteilyä erityisen huonosti. Se voi absorboida eli imeä jopa 96 prosenttia kaikesta vastaanottamastaan säteilystä.

30. Avaruuspölyä jäällä

Suomalainen Adolf Erik Nordenskiöld ja hänen työtoverinsa, kasvitieteilijä Sven Berggren tekivät vuonna 1870 ällistyttävän havainnon. He keksivät, että Grönlannin mannerjäätikön pinnalla kasvoi pikkuriikkisiä leviä. Nordenskiöld pani merkille, että jään pinnalle kertyneet punertavat levät näyttivät himmentävän jäätä ja nopeuttavan sen sulamista. Tämä havainto on omana aikanamme saanut ilmaston lämpenemisen vuoksi aivan uutta merkitystä.

Lisäksi Nordenskiöldin retkikunta keräsi jäätikön pinnalta kivenlohkareita ja erikoisen näköisiä pölyhiukkasia. Nordenskiöld uskoi, että ne olivat peräisin avaruudesta. Väite oli rohkea eikä juuri kukaan ottanut sitä todesta Nordenskiöldin elinaikana. Nordenskiöldin isommat meteoriitit osoittautuivat myöhemmin tavallisiksi kiviksi. Hänen teoriansa oli kuitenkin oikea, sillä mannerjäätiköt ovat sittemmin osoittautuneet Maapallon tärkeimmäksi meteoriittikaivokseksi.

Ja Nordenskiöldin erikoiset pölyhiukkaset olivat todella mikrometeoriitteja. Tällaiset avaruudesta tulleet pölyhiukkaset tunnetaan nykyään, hiukan harmittavasti, Brownleen hiukkasina eikä Nordenskiöldin hiukkasina.

31. Jäätikkökaivot

Jäätikkökaivot eli moulinit ovat veden mannerjäätikköön sulattamia pyöreitä tai pyöreähköjä reikiä. Grönlannin jäähän on viime vuosina syöpynyt vähintään muutamia satoja mutta mahdollisesti jopa tuhansia jäätikkökaivoja. Ne voivat olla satojen metrien syvyisiä ja kymmenien metrien levyisiä. Joihinkin katoaa sulamiskauden huipulla kymmeniä kuutiometrejä vettä sekunnissa. Suomalainen napatutkija Adolf Erik Nordenskiöld laati aikoinaan ensimmäisen tarkan ja tieteellisen kuvauksen ilmiöstä.

Jäätiköiden alle moulinien kautta kertyvä vesi nopeuttaa jään liikkeitä. Esimerkiksi Grönlannin Ilulissat-jäätikön normaali virtausnopeus on tällä hetkellä viisitoista kilometriä vuodessa. Arktisen ilmastonmuutoksen arviointiryhmän puheenjohtaja, professori Robert Correll, on kuitenkin rekisteröinyt myös paljon rajumpia liikahduksia. Correll näki kerran omin silmin, miten Ilulissat-jäätikkö eteni viisi kilometriä 90 minuutissa jään alle kertyneen sulaveden päällä. Toistaiseksi jäätikkökaivot keskittyvät vielä melko lähelle mannerjäätikön reunaa.

32. Nordenskiöld ja mannerjäätiköiden tutkimus

Mäntsälästä kotoisin ollut Adolf Erik Nordenskiöld oli mannerjäätiköiden ja napa-alueiden tutkimuksen suuria uranuurtajia. Nordenskiöldin tutkimusretkikunnat etenivät ensimmäisinä Grönlannin keskiosiin. Tätä ennen kukaan ei ollut tiennyt, että Maapallolla on edelleen suuria mannerjäätiköitä. Nordenskiöldin retkiin asti kuviteltiin, että Grönlannin sisäosissa olisi vihreitä, jäästä vapaita laaksoja.

Nordenskiöld hankki myös ensimmäiset todisteet siitä, että pohjoisnapaa ympäröivät jäämassat ovat pelkkää kelluvaa jäätä. Nordenskiöld halusi löytää tarunomaisen pohjoisnapamantereen. Mutta kun hänen laivansa eteni kauemmas pohjoiseen, merenpohja vajosikin luotauksien mukaan pikku hiljaa monen kilometrin syvyyteen.

Nordenskiöld teki tärkeimmät tutkimusmatkansa pienellä Sophia-nimisellä laivalla. Ne ovat valitettavasti jääneet hänen kuuluisan Euraasian ympäripurjehduksensa varjoon. Tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta Koillisväylän purjehdus ei ollut yhtä tärkeä kuin Nordenskiöldin muut retket.

35. Saptarishi ja muut seitsemän viisaan kerhot

Hindulainen ajanlasku perustuu niin sanottuun Saptarishi-kalenteriin, joka alkaa 6676 vuotta aiemmin kuin oma, kristillinen ajanlaskumme. Hindujen ajanlaskun mukaan nyt on siis menossa vuosi 8683.

Saptarishi-käsite viittaa siellä täällä Veda-kirjojen laajassa ja sekavassa kokoelmassa esiintyvään tarinaan Manu-jumalasta ja seitsemästä rishistä, seitsemästä viisaasta. Monissa indoeurooppalaisissa kielissä ihmistä tarkoittava sana on samaa alkuperää kuin nimi Manu. Manu on muun muassa eräänlainen hindujen Nooa. Tarinan mukaan Manu ja seitsemän rishiä säilyttivät maanviljelykseen ja moniin muihin asioihin liittyvät tiedot ja taidot vedenpaisumuksen yli.

Nykyisen Irakin alueella asuneilla muinaisilla sumerilaisilla oli puolestaan kertomus Oanneksesta ja hänen seitsemästä kalanpäisestä toveristaan. Oannes ja hänen toverinsa panivat tarun mukaan alulle koko Kaksoisvirtainmaan sivistyksen. Amerikkalainen tähtitieteilijä Carl Sagan huomautti aikoinaan leikkisästi, että Oannes on paras historian tuntema kandidaatti ulkoavaruudesta tulleeksi vierailijaksi. On kuitenkin todennäköisempää, että Oannes ei tullut ihan näin kaukaa.

35. Muinaiset kaislaveneet

Maailman vanhimmat lankuista rakennetut laivat on löydetty Egyptistä. Ne ovat noin viiden tuhannen vuoden ikäisiä. Ihmiset ovat kuitenkin jo tätä ennen liikkuneet maailman merillä erilaisilla koverretuilla kanooteilla, lautoilla ja kaislaveneillä.

Norjalainen arkeologi Thor Heyderdahl oli vahvasti sitä mieltä, että maailman vanhimmat suhteellisen suuret purjealukset ovat olleet eräänlaisia ylisuuria kaislaveneitä. Heyerdahl uskoi, että vanhin Intian, Lähi-idän ja Egyptin välinen meriliikenne on aikoinaan perustunut erityisen suurikokoisista osmankäämeistä (Typha elephantina) tehtyihin ruokoveneisiin. Heyerdahlin mukaan ihmiset ovat saattaneet jopa purjehtia Euraasiasta Amerikkaan kaislaveneillä.

Heyerdahl kokeili teorioitaan käyttännössä ylittämällä Atlantin Ra-nimisellä kaislaveneellä ja Intian valtameren Tigris-ruokolaivalla. Ran rakennuspirustukset laati vanhojen egyptiläisten hieroglyfien pohjalta suomalainen Björn Landström.

38. Australian megatsunamit

Australian rannikolle iski 6 000 vuotta sitten valtava tsunami, joka kykeni huuhtomaan henkilöauton kokoisia kivenjärkäleitä 130 metriä korkeiden rantakallioiden yli. Aalto jätti jälkeensä simpukankuorista ja muista irtaimista aineksista koostuvia valleja 35 kilometrin päähän rannikosta.

Wollongongin yliopistossa työskentelevän geologi Ted Bryantin mukaan Australian rannikolle on iskenyt hyvin suuri tsunami suunnilleen kerran vuosituhannessa. Jos myös vähän pienemmät tapaukset lasketaan mukaan, jättiläisaaltoja on esiintynyt keskimäärin 500 vuoden välein.

Tutkijat kiistelevät edelleen siitä, mikä on aiheuttanut Australian megatsunamit. Australian eteläpuolella ei normaalisti tapahdu suuria merenalaisia maanjäristyksiä eikä alueella ole merestä nousevia tulivuoriketjuja. Yleisimmin tarjottu selitys on sarja asteroidien törmäyksiä. Tähtitieteilijöiden mukaan tällaisia kosmisia kolareita ei kuitenkaan pitäisi sattua näin usein. Ennen kaikkea on vaikea selittää, miksi asteroidien törmäykset olisivat aina osuneet juuri Australian ja Etelänapamantereen väliselle merialueelle.

39. Drumliinit

Drumliinit ovat pitkänomaisia moreeniharjanteita, jotka ovat hyvin todennäköisesti syntyneet jääkauden loppuvaiheessa, vetäytyvän mannerjäätikön alla. Pienemmät drumliinit ovat vain muutaman metrin korkuisia, mutta joidenkin laki nousee 120 metriin. Euroopan korkein drumliini on Haukivuoren Saksalanharju.

Drumliinit esiintyvät usein laajoina kenttinä. Keiteleen ja Pielaveden alueella on noin 3 500 ja Kanadan suurimmissa esiintymissä kymmeniä tuhansia drumliineja.

Albertan yliopiston maaperätieteiden professori John Shaw esitti vuonna 1989 uuden teorian eräiden drumliinikenttien synnystä. Shawin mukaan ainakin Beverley Laken drumliineina tunnettu alue on muodostunut, kun iso mannerjäätikön lohko on luisunut virtaavan veden päällä kohti merta. Tällaisessa tilanteessa jäätikön ali olisi virrannut hyvin lyhyessä ajassa huomattavan suuria määriä jäätikön pohjalle kertynyttä sulamisvettä.

39. Harjut ja jäätikköjoet

Harjut kattavat yhteensä noin viisi prosenttia Suomen pinta-alasta. Ainoastaan Ruotsissa on yhtä paljon harjuja kuin meillä.

Jääkauden lopulla mannerjäätikön alle syöpyi pitkiä sulavesitunneleita. Pienemmistä sivuluolista tulvinut vesi toi mukanaan kiviä, soraa ja hiekkaa, jota kasautui jääluolien pohjalle paksuiksi kerrostumiksi. Mannerjäätikön alla virranneet sulavesijoet ovat aikoinaan voineet olla jopa satojen kilometrien pituisia. Harjuja syntyi myös syvissä jäärotkoissa virranneiden jokien pohjalle.

Salpausselät eivät virallisesti ole harjuja vaan reunamuodostumia. Ne syntyivät kuin mannerjäätikön vetäytyminen pysähtyi kolme kertaa niin sanotulla nuoremmalla Dryas-kaudella. Ensimmäinen Salpausselkä sukeltaa mereen Hankoniemenä ja toinen Salpausselkä Bromarvinniemenä, mutta muodostumat jatkuvat meren pohjalla Ruotsiin saakka ja kulkevat Ruotsin poikki Norjaan.

Toinen Salpausselkä jatkuu Itä-Karjalassa Vienanmeren rannalle. On mahdollista, että Solovetskin luostaristaan ja maitovalaistaan tunnetut saaret ovat osa ensimmäistä Salpausselkää.

40. Heinrichin tapaukset

Saksalainen merentutkimuksen opiskelija Hartmut Heinrich teki vuonna 1988 yllättävän löydön. Heinrich totesi, että Atlantin pohjalla oli suuria sora- ja hiekkakenttiä. Sora oli voinut kulkeutua keskelle merta vain jäävuorien mukana.

Merenpohjalta löytyneet sorakentät olivat hyvin laajoja. Niiden kuljettamiseksi oli selvästikin vaadittu todella suuri jäävuorien armada: miljoonia jäävuoria.

Nykyisen näkemyksen mukaan Maapallolla on viimeisten 60 000 vuoden aikana sattunut ainakin seitsemän erillistä ”Heinrichin tapausta” (englanniksi Heinrich event). Heinrichin tapauksien aikana mannerjäätiköt ovat lyhyen ajan kuluessa poikineet poikkeuksellisen suuren määrän jäävuoria. Esimerkiksi niin sanotun H4-tapauksen yhteydessä, 38 000 vuotta sitten, mannerjäätiköistä irtosi 200 vuodessa 2,3 miljoonaa vesikuutiokilometriä vastaava määrä jäävuoria. 350 000 kuutiokilometriä vettä nostaa merien pintaa metrillä, silloin kun vesi tulee merenpinnan yläpuolella sijaitsevista jäätiköistä.

41. Maan kohoaminen

Mannerjäätikkö painaa niin paljon, että sen alla sijaitseva peruskallio painuu alemmas, joskus jopa kilometrin verran. Tietyn matkan päässä mannerjäätiköstä sijaitsevat alueet nousevat vastaavasti normaalia korkeammalle tasolle. Kun jää sulaa, kuopalla olleet alueet nousevat ja ylöspäin nousseet alueet laskevat.

Suomen maaperä kohoaa yhä, vaikka mannerjäätikön sulamisesta on jo kymmenen tuhatta vuotta. Nousuvauhti on suurinta Pohjanlahden rannoilla, missä maaperä kohoaa edelleen noin metrin sadassa vuodessa.

Myös Norja, Ruotsi sekä Brittein saarten pohjoisosat nousevat. Mutta iso osa Eurooppaa vajoaa. Vajoaviin alueisiin kuuluvat muun muassa Puolan ja Saksan pohjoisosat ja Alankomaat. Friisit olivat aikoinaan Euroopan johtava kauppiaskansa, mutta nyt heidän entisestä kotimaastaan on jäljellä enää vain pienien saarien muodostama kaari Saksan ja Alankomaiden rannikolla.

41. Maan kohoaminen ja tsunamit

Mannerjäätikön alla olleen maan kohoaminen on nykyään niin hidasta, että se voi synnyttää enää vain hyvin pieniä maanjäristyksiä. Jääkauden lopulla tilanne oli kuitenkin toisenlainen. Ruotsissa on kuuluisa Parvie -niminen siirros, joka syntyi rajussa maan kohoamisen aiheuttamassa maanjäristyksessä noin 9 000 vuotta sitten. Maanjäristyksen voimakkuus oli Richterin asteikolla mitattuna vähintään 8,2. Parvieta on kuvailtu 150 kilometriä pitkäksi kiviseksi käärmeeksi.

Maan kohoamiseen liittyneet maanjäristykset ovat aikoinaan aiheuttaneet suuria tsunameja myös Itämerellä. Ruotsalainen paleogeofysiikan professori Nils-Axel Mörner on etsinyt lähellä rannikkoa sijaitsevien järvien pohjalietteestä tällaisten vanhojen tsunamien jälkiä. Mörnerin mukaan Itämerellä on viimeisten 11 000 vuoden aikana ollut ainakin 11 suurta tsunamia. Suurimmat olivat vähintään 20 metrin korkuisia. Viimeinen tällainen tapaus sattui noin 2 000 vuotta sitten.

41. Vuorenpeikkojen luolastot

Pohjoismaissa kerrottiin ennen tarinoita ontoista vuorista ja niiden sisällä elävistä vuorenpeikoista. Myös monilla Suomen paikkakunnilla kansan suussa eli vielä 1900-luvun alussa kertomuksia ontoista kammiovuorista.

Vuorenpeikot ovat tarua, mutta kammiovuoria koskevat kansantarinat saattavat, ainakin joissakin tapauksissa, olla totta. Mannerjäätikön sulamista seuranneet maanjäristykset ovat nimittäin aikoinaan pirstoneet kokonaisia vuoria suuriksi irtolohkareiden kasoiksi.

Ruotsin Boda Berg on ehkä parhaiten tunnettu esimerkki. Boda Berg pirstoutui noin 9800 vuotta sitten maanjäristyksessä, jonka voimakkuus oli Richterin asteikolla mitattuna vähintään 8,5. Lohkareiden seassa on yhteensä 2900 metriä tutkittuja, 20 metriä alaspäin ulottuvia luolia. Halkeamat ja luolastot kuitenkin jatkuvat pohjaveden pinnan alla vielä huomattavasti syvemmälle.

Myös Suomessa täytyy olla samantyyppisiä paikkoja, ne ovat vain pikku hiljaa peittyneet näkyvistä kallioiden sammaloituessa ja metsittyessä.

45. Elsbett-sprinklerit

Saksalainen professori Ludwig Elsbett tunnetaan parhaiten turbodieselin ja Elsbett-moottorin keksijänä. Vuonna 1991 professori Elsbett ehdotti myös uutta ratkaisua maailman kuivien alueiden vesiongelmiin. Hän sanoi, että kasviöljyllä toimivat suuret sprinklerit voisivat rannikolla suihkuttaa ilmaan valtavia määriä merivettä hienojakoisena vesisumuna. Suurin osa vedestä haihtuisi ilmaan ja tulisi alas sateena jopa tuhannen kilometrin päässä. Suola jäisi vangiksi jäljellejäävien vesipisaroiden keskelle ja tippuisi maahan paljon nopeammin. Sprinklerien ympärille muodostuisi keinotekoinen suola-aavikko, jolta voitaisiin kerätä talteen merisuolaa ihmisten ravinnoksi, kaliumia lannoitteiksi ja magnesiumia autoteollisuuden raaka-aineeksi.

Hiukan samantyyppistä menetelmää olisi ehkä hätätilassa mahdollista käyttää myös Jäämeren kelluvien jäiden pelastamiseen. Jos muut toimet eivät pysäytä sulamista, suuret sprinkleriryhmät voisivat tuottaa Jäämerelle ylimääräistä lumisadetta ja alijäähtynyttä vettä.

47. Kelluvat jäät hupenevat

Vielä vähän aikaa sitten uskottiin, että Jäämeren kelluvat jäät voisivat kesäisin sulaa kokonaan aikaisintaan vuonna 2060 tai 2070, vaikka ilmasto lämpenisi ennusteiden mukaisesti. Pysyvä merijää on kuitenkin viime vuosina huvennut selvästi laskettua nopeammin. Sen pinta-ala on pienentynyt yli kolmanneksella, ja jäljellä olevat jäälautat ovat ohentuneet. Jään tilavuudesta on todennäköisesti menetetty jo selvästi yli puolet.

Nämä havainnot ovat pakottaneet Yhdysvaltain lumi- ja jäätietokeskuksen korjaamaan ennusteitaan, Kesällä 2007 se ilmoitti, että Jäämeri saattaakin lainehtia jäistä vapaana jo kesällä 2020. Toiset arvovaltaiset tutkimuslaitokset ovat puhuneet vuodesta 2030. Kyseessä on merkittävä ongelma, koska sula vesi heijastaa vain 4-8 prosenttia auringon säteilystä takaisin avaruuteen. Jään ja lumen heijastavuus on 70-90 prosenttia, puhtaan lumen heijastavuus ääritapauksissa jopa 98 prosenttia.

48. Mustaa hiiltä jäällä

Uusien tutkimustuloksien valossa näyttää siltä, että Jäämeren pysyvien merijäiden laskettua nopeampi sulaminen johtuu kasvihuonekaasujen ja jäälle satavan noen yhteisvaikutuksesta. Kaikkein pienimmät nokihiukkaset pystyvät sopivissa olosuhteissa nousemaan niin korkealle ilmakehään, että ne tippuvat alas vasta Jäämeren kelluvien jäiden tai Grönlannin mannerjäätikön yllä. Noki muuttaa jään harmaammaksi, niin että se imee aiempaa suuremman osan auringon säteilystä. Jo muutama miljardisosa nokea riittää pienentämään lumen heijastavuutta noin yhdellä prosentilla.

Kalifornian yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan vähintään 33 mutta mahdollisesti 94 prosenttia arktisten alueiden sulamisesta johtuu jäälle satavasta noesta. Jäämeren jäille satavasta noesta noin kolmannes on peräisin Etelä-Aasiasta ja toinen kolmannes metsä- ja turvepaloista ja peltojen kulotuksesta Venäjällä. Loppu tulee pääosin Euroopan ja Pohjois-Amerikan korkeista savupiipuista ja suurten kaupunkien autojen pakoputkista.

49. Tsunamit ja ydinvoimalat

Alueilla, joilla tsunameja esiintyy usein, niiden aiheuttamat riskit on otettu huomioon ydinvoimaloiden sijoituksessa ja turvajärjestelyissä. Asiaan ei kuitenkaan ole kiinnitetty vastaavaa huomiota Pohjois-Atlantin rannikoilla, koska tsunamit ovat Atlantilla hyvin harvinaisia.

Kohdalle osuva tsunami ei todennäköisesti pystyisi aiheuttamaan vakavaa sulamisonnettomuutta uudemmissa ydinreaktoreissa. Suurimmat riskit liittyvät tällä hetkellä eräisiin vanhoihin, käyttöikänsä loppua lähestyviin ydinreaktoreihin sekä voimaloiden yhteydessä oleviin käytetyn ydinpolttoaineen jäähdytysaltaisiin. Lisäksi ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitoksissa on radioaktiivisia nesteitä sisältäviä säiliöitä, joiden sisältö höyrystyy jos jäähdytysjärjestelmä lakkaa toimimasta.

Jos ydinvoiman tuotanto maapallolla halutaan moninkertaistaa, ihmiskunnan on kuitenkin pakko siirtyä niin sanottuihin hyötöreaktoreihin. Tällöin riskit kasvavat paljon nykyistä suuremmiksi.

49. Nopeat hyötöreaktorit

Suurin osa maailman uraanista on aiemmin tullut seuduilta, joilla asuu alle yksi ihminen neliökilometrillä. Nyt uusia uraanikaivoksia suunnitellaan yhä useammin alueille, joiden asukastiheydet ovat kymmeniä tai satoja ihmisiä neliökilometrillä. Yksi kaivoshanke sijaitsee vain 20 kilometrin päässä Kuopion keskustasta! On siis mahdollista, että uraanin riittävyyttä koskevat arviot ovat olleet liian optimistisia.

Niin sanotut nopeat hyötöreaktorit kykenevät tuottamaan enemmän uutta ydinpolttoainetta kuin mitä ne kuluttavat. Hyötöreaktorien avulla ydinvoimaloiden polttoainevarannot olisi teoriassa mahdollista kasvattaa muutamia satoja kertoja suuremmiksi.

Hyötöreaktorit olisivat kuitenkin ratkaisevasti vaarallisempaa tekniikkaa kuin nykyiset ydinvoimalamme. Niiden polttoaine on niin vahvaa, että siitä voi jo valmistaa ydinaseita ilman minkäänlaista lisärikastusta. Lisäksi hyötöreaktorit käyttävät jäähdytysnesteinään metalleja, jotka räjähtävät joutuessaan tekemisiin veden kanssa. Ne olisivat siis hyvin herkkiä esimerkiksi tsunamien iskuille.

51. Pohjoiset ikirouta-alueet

Pohjoisen pallonpuoliskon maapinta-alasta noin 15 prosenttia on ikiroudan eli pysyvästi jäätyneen maan peitossa. Myös Grönlannin mannerjäätikön ja pienempien jäätiköiden alla on todennäköisesti jäätynyttä maata. Ikiroutaa esiintyy sekä laajoina, yhtenäisinä alueina että pieninä irrallisina saarekkeina.

Lisäksi suuri osa Jäämeren pohjasta on merenalaisten ikirouta-alueiden peitossa. Vedenalaista ikiroutaa on erityisen paljon Barentsinmerellä, Karamerellä, Laptevinmerellä ja Itäsiperianmerellä, eli käytännössä useimmilla Venäjälle kuuluvilla merialueilla. Beaufortinmerellä merenalaisen ikiroudan vyöhyke on kapeampi. Joillakin Jäämeren alueilla sen laajuus on edelleen hyvin puutteellisesti kartoitettu.

Beaufortinmerellä merenalainen ikirouta alkaa noin 100 metrin syvyydestä ja jatkuu 900 metriin asti. Monilla Venäjän merialueilla maanpäälliset ikirouta-alueet jatkuvat keskeytyksettä suoraan meren alle. Merenalaiset ikiroudan kerrostumat ovat paikoin jopa 500 metrin paksuisia. Ne sisältävät todennäköisesti suuria määriä eloperäistä hiiltä ja metaania.

51. Arktiset ilmastopommit

Pohjoisten leveysasteiden lämpeneminen on vaarallista, koska arktisilla alueilla on ainakin seitsemän suurta hiili- ja metaanivarastoa. Iso osa arktisista maa-alueista ja Jäämeren pohjasta on ollut jäässä yli miljoona vuotta yhteen menoon.

Pohjoisissa soissa ja pohjoisten metsien maaperässä on joitakin satoja gigatonneja (miljardeja tonneja) eloperäistä hiiltä. Maanpäällisessä ikiroudassa on viimeisimmän arvion mukaan 900 gigatonnin hiilivarasto ja ikirouta-alueiden alla sijaitsevissa klatraateissa ehkä 400 gigatonnia metaania. Merenpohjan mannerrinteiden klatraateissa on parhaan nykyarvauksen mukaan kaikkiaan 10 000 gigatonnia metaania, mistä suurin osa voi olla Jäämerellä.

Lisäksi ainakin puolet Jäämeren pohjasta on meren alle jääneiden ikirouta-alueiden peitossa. Merenalaisen ikiroudan sisältämän hiilen määrästä ei ole edes hyviä arvauksia. Myös merenalaisen ikiroudan ja mannerjäätiköiden alla pitäisi olla klatraatteja. Näidenkään esiintymien koosta ei käytännössä tiedetä juuri mitään.

52. Operaatio Jäätuuli

Sarasvatin hiekassa hallitukset yrittävät pysäyttää napajäiden sulamisen tuottamalla tuulimyllyillä ylimääräistä lumisadetta ja jäätä. Olisiko tällainen mahdollista myös todellisessa maailmassa?

Esimerkiksi eräät pystyakseliset tuulimyllyt olisivat erinomaisia pumppuja. Yksi 100 kilowatin tuulimylly pystyisi suihkuttamaan ilmaan 30 000 litraa vettä minuutissa hienojakoisena sumuna jo silloin, kun tuulen nopeus on kahdeksan metriä sekunnissa. Koska Jäämerellä tuulee hyvin kovaa lähes koko ajan, tämänkokoinen tuulimylly voisi tuottaa vuodessa kymmeniä miljoonia tonneja ylimääräistä lumisadetta tai vanhan jään pinnalle jäätyvää alijäähtynyttä vettä.

Syksyllä ylimääräinen lumi ja alijäähtynyt vesi jäähdyttäisivät meren pintakerrosta ja vaimentaisivat aaltojen liikettä. Tämä edistäisi meren jäätymistä. Keväällä ylimääräinen lumisade voisi säilyttää merijään heijastavuuden korkealla tasolla pidemmälle kesään. Menetelmän pitäisi siis olla ainakin teoriassa mahdollinen hätäratkaisu.

53. Lomonosovin harjanne

1700-luvulla vaikuttanut Mihail Lomonosov havaitsi ensimmäisenä ihmisenä Venuksen kaasukehän. Lisäksi Lomonosov ehdotti jo ennen länsieurooppalaisia fyysikkoja, että lämpö on eräänlaista hiukkasten värähtelyä.

Sarasvatin hiekassa esiintyvä kuvitteellinen Lomonosov-sukellusvene on paranneltu versio oikeasti olemassa olevista Mir-sukellusaluksista. Mir 1 ja 2 rakennettiin Tampereella vuonna 1987, Lokomon tehtaalla. Ne ovat edelleen Venäjän syvimmälle sukeltavat tutkimusalukset.

Lomonosovin harjanne puolestaan on 1 500 kilometriä pitkä ja 70 kilometriä leveä vuoristo Jäämeren pohjalla. Ruotsalainen Oden-jäänmurtaja havaitsi vuonna 1996, että Lomonosovin harjanteen päällä on 150 000 vuotta sitten ollut mannerjäätä 1 000 metrin syvyyteen saakka. Vuonna 2007 Lomonosovin harjanne sai laajaa julkisuutta, kun Venäjä alkoi äkkiä vaatia aluetta omakseen.

54. Ydinpolttoaineen zirkoniumkuori

Sarasvatin hiekan tarinassa ydinvoiman tuotanto on päätetty 20-kertaistaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja Atlantin rannikot ovat tämän seurauksena täynnä niin sanottuja hyötöreaktoreja. Hyötöreaktorit olisivat erityisen haavoittuvaisia tsunamien iskuille.

Nykyisten ydinvoimaloiden haavoittuvin osa ovat jäähdytysaltaat, joihin on varastoitu suuria määriä käytettyä ydinpolttoainetta. Jäähdytysaltailla ei ole samanlaista järeää suojakuorta kuin ydinreaktoreilla, mutta ne vaativat edelleen aktiivista jäähdytystä. Jos altaat menettävät jäähdytysjärjestelmänsä, vesi alkaa kiehua pois. Jos polttoainesauvat paljastuvat, niiden zirkoniumia ja eräitä muita metalleja sisältävä kuori syttyy tuleen. Palaminen tuottaa voimakkaasti radioaktiivisia hiukkasia, jotka voivat jäädä keuhkoihin pitkäksi aikaa.

Juuri reaktorista poistetut polttoainesauvat ovat tuhansia kertoja radioaktiivisempia kuin jäähdytysaltaisiin varastoitu, pitempään säilytetty ydinpolttoaine. Mutta tyypillisessä jäähdytysaltaassa on silti kymmeniä kertoja enemmän vaarallista cesium-137-isotooppia, kuin mitä Tshernobylissä vapautui ilmakehään.

55. Monenlaisia jääkauden jälkiä

Koko Suomen maaperä on jäätiköiden ja niiden sulamisen muokkaamaa. Mannerjäätikön purkujäätiköt jättivät jälkeensä virtaussuuntiensa mukaisia järviä. Järvi-Suomen alueella jäätiköt purkautuivat kaakkoon. Päijänteen ja Näsijärven kohdalla ne virtasivat etelään ja Inarinjärven luona koilliseen. Sulavedet kasasivat harjuja, päätemoreeneja, drumliineja sekä moreeni-, sora- ja hiekkakankaita. Hiekkaan hautautuneiden jäälohkareiden sulaessa syntyi suppia. Siirtolohkareita tipahteli sinne tänne ja joenpohjien kallioihin syöpyi hiidenkirnuja. Kalliot kuluivat sileiksi jäätikön alla.

Sulamisen jälkeen maa nousi satoja metrejä ja suuret maanjäristykset repivät Suomen maaperää tuhansien vuosien ajan. Niiden jäljiltä Suomi on täynnä nuoria siirroksia, lukemattomia pieniä rotkoja ja teräviä jyrkänteitä, halkeilleita kallioita ja lohkarekenttiä, jotka ovat selvästi syntyneet jäätiköiden ja sulaveden silottavan vaikutuksen jälkeen.

56. Alfred Wegener ja liikkuvat mantereet

Saksalainen Alfred Wegener esitti vuonna 1912 teorian mannerten liikkumisesta. Wegener seurasi Grönlannissa, miten jäälautat halkeilivat ja kelluivat erilleen. Wegener keksi, että esimerkiksi Afrikan ja Etelä-Amerikan muodot sopivat yhteen kuin hajonneen palapelin palaset.

Moni muukin oli tehnyt saman havainnon, mutta Wegener ei jättänyt asiaa kesken. Hän osoitti, että mannerten muotojen lisäksi myös vuorijonojen kerrostumat, fossiilit ja lukemattomat muut seikat tukivat teoriaa mannerten liikkumisesta.

Maailman geologit hyökkäsivät kuitenkin raivokkaasti Wegenerin teoriaa vastaan, huolimatta siitä, että sitä tukeva todistusaineisto oli nykypäivän näkökulmasta tarkasteltuna massiivinen ja oikeastaan täysin kiistaton. Wegenerin esiin tuomia seikkoja ei voinut selittää millään muulla tavalla, mutta teoria hyväksyttiin yleisesti vasta 1960-luvulla.

Wegener paleltui kuoliaaksi rakkaassa Grönlannissaan vuonna 1930. Työtoveriensa mukaan hän oli viimeisinä aikoinaan säteilevän onnellinen. Wegener tiesi myös olevansa oikeassa, kaikesta julkisesta pilkasta huolimatta.

56. Pimeän aineen arvoitus

Suurin osa maailmankaikkeuden aineesta on niin sanottua pimeää materiaa, jonka olemus on edelleen yksi tähtitieteen suurista arvoituksista. Oman Linnunratamme massa on erilaisten kiertoliikkeiden nopeuksien perusteella ainakin kymmenen kertaa suurempi kuin havaittavissa olevien tähtien ja kaasupilvien yhteenlaskettu massa. Sama yhtälö näyttää pitävän paikkansa myös toisten galaksien ja kokonaisten suurien galaksijoukkojen kohdalla.

Pimeä aine ympäröi omaa galaksiamme suurena pimeänä pallona, jota kutsutaan Linnunradan koronaksi. Lisäksi galaksien välisessä avaruudessa on laajoja pimeän aineen saarekkeita, ikään kuin pimeitä pienoisgalakseja. Suurin osa tutkijoista uskoo, että pimeä aine koostuu uudentyyppisistä hiukkasista, joita ei ole vielä löydetty.

Joidenkin tutkijoiden mielestä pimeä aine voi olla ihan tavallista materiaa, joka on vain tiivistynyt tähtiä pienemmiksi massakeskittymiksi, kuten ruskeiksi kääpiöiksi ja komeetoiksi. Maailmankaikkeuden tavanomaisesta aineesta 99 prosenttia on kuitenkin vetyä ja heliumia. Kumpikaan aine ei voi jäätyä tai nesteytyä avaruuden tyhjiössä.

56. Susan Chengin teoria

Sarasvatin hiekan Susan Cheng kannattaa näkemystä, jonka mukaan maailmankaikkeuden pimeä aine olisi aivan tavallista, mutta hyvin kylmää materiaa. Susan Chengin mukaan pimeä aine koostuisi erikokoisista planeetoista sekä pimeistä tähdistä, joiden fuusioreaktiot eivät ole koskaan käynnistyneet. Lähellä nollapistettä olevien lämpötilojen vuoksi nämä kylmät maailmat olisivat kuitenkin puristuneet paljon meille tuttuja kaasuplaneettoja ja tähtiä pienempään tilaan. Ne voisivat pääosin koostua kiinteäksi aineeksi tai nesteeksi jähmettyneestä vedystä ja nesteen tai kaasun muodossa esiintyvästä heliumista.

Susan Cheng on puhtaasti kuvitteellinen henkilö, mutta hänen tarinassa esittämänsä teorian testaaminen saattaa jossakin vaiheessa muuttua mahdolliseksi. Voi olla, että tähtitieteilijät jonakin päivänä löytävät hyvin kylmiä taivaankappaleita, joiden ilmakehässä näyttäisi olevan vain heliumia, eikä lainkaan vetyä. Tällaisten jäisten maailmojen täytyisi olla pääosin kiinteää tai nestemäistä vetyä.

59. Jäävyöryt ja tsunamit

Eräiden tutkijoiden mukaan suurien mannerjäätikön lohkojen vyöryminen mereen on voinut jääkauden lopulla aiheuttaa valtavia hyökyaaltoja. Kyseiset tutkijat sanovat, että mannerjäätiköiden keskelle ja sisälle on sulamisen loppuvaiheessa syntynyt suuria sulavesialtaita. Kun vesimassat ovat sitten purkautuneet mannerjään ali, suuret jäätikkölohkot ovat voineet vyöryä mereen veden mukana.

Albertan yliopistossa työskentelevän geologi John Shaw'n mukaan eräät Kanadan suurista drumliinikentistä ovat voineet syntyä tällaisissa tilanteissa. Yhdysvaltalaisen Stephen Oppenheimerin mukaan Pohjois-Amerikassa sijainneen Laurentide-mannerjäätikön päämassa on aikoinaan voinut vyöryä Hudsoninlahdelta Atlantin valtamereen yhtenä kappaleena.

Oppenheimerin skenaario voi olla liioiteltu, mutta jotakin samanlaista on hyvinkin voinut sattua jonkin verran pienemmässä mittakaavassa. Pienimuotoisia tapauksia tunnetaan myös omalta ajaltamme. Vuonna 1958 Alaskan Lituya Bayhin vyörynyt jäämassa synnytti vuonomaisessa lahdessa 540 metrin korkuisen tsunamin.

60. Tsunami

Tsunami on määritelmällisesti matala mutta hyvin pitkän aallonpituuden omaava aalto, jossa vesi liikkuu pinnalta pohjalle asti. Normaaleissa aalloissa vesimolekyylit ikään kuin kiertävät ympyrää, jonka ylin piste on aallon harjalla ja alin piste suurin piirtein yhtä syvällä vedenpinnan alla. Tsunamissa koko vesipatja on liikkeessä, jokainen vesimolekyyli meren pinnalta sen pohjalle asti.

Syvän meren päällä tsunami on matala mutta etenee hyvin nopeasti. Kun aalto tulee matalaan veteen, sen eturintama hidastuu. Takana nopeampaa vauhtia lähestyvät vesimassat pakkautuvat toistensa päälle ja alkavat kaatua aallon etupään yli. Tällöin tsunami äkkiä kasvaa korkeaksi ja jyrkäksi hyökyaalloksi.

Toisin sanoen tsunami käyttäytyy matalassa vedessä samalla tavalla kuin kaikki muutkin murtuvat aallot. Mittakaava on kuitenkin poikkeava, koska aaltoliike ulottuu meren pohjalle asti.

68. Mitä Sarasvatin hiekan lopussa on tapahtunut?

Sarasvatin hiekan lopussa merenpinta nousee ensin kertarysäyksellä kaksi metriä kun Grönlannin mannerjäätikön keskiosat tuhoutuvat. Tämä äkillinen merenpinnan nousu irrottaa sitten myös merenpintaa matalammalle tasolle ankkuroituneet Etelämantereen mannerjäätiköiden osat merenpohjasta. Länsi-Antarktis sekä Tottenin, Christensenin ja Cookin jäätiköt kelluvat pois tuhansina suurina jäävuorina, ja merenpinta kohoaa lopulta yhteensä lähes kaksikymmentä metriä. Länsi-Antarktiksen tuhoutuminen aiheuttaa myös sarjan uusia megatsunameja.

Sarasvatin hiekassa on leikitty tällaisella uhkakuvalla, koska meren pinta saattoi reilut 14 000 vuotta sitten nousta yli 13 metriä muutamassa vuosikymmenessä, tai ehkä vielä tätäkin nopeammin. Näin nopea merenpinnan nousu ei kuitenkaan ole todennäköisin käsikirjoitus.

Fennoskandian mannerjäätikön kutistuminen kuitenkin synnytti ainakin 8,5 Richterin suuruisia maanjäristyksiä, vaikka sen sulaminen kesti tuhansia vuosia. Jos mannerjäätikkö kelluisi pois yhden sulamiskauden aikana, syntyvät maanjäristykset olisivat vielä ratkaisevasti suurempia.

70. Suuret kaupungit ovat haavoittuvaisia

Sarasvatin hiekan lopussa suurkaupunkeihin perustuva sivilisaatio on ainakin osittain romahtanut. Merenpinnan nousun takia rantakaupungit on jouduttu hylkäämään kun niiden alla sijaitsevat viemäri- ja tunneliverkostot ovat täyttyneet vedellä. Sähköverkot ovat lakanneet toimimasta myös sisämaassa, kun niiden herkät kohdat ovat palaneet rikki ylikuormituspiikkien takia. Myös sisämaan suurkaupungit ovat siis muuttuneet asuinkelvottomiksi.

Miljardien ilman puhdasta juomavettä, ruokaa ja käymälöitä jääneiden pakolaisten tulva on aiheuttanut joukon vakavia epidemioita. Malaria, lavantauti, pilkkukuume, kolera, influenssa ja tuberkuloosi ovat hyökänneet pakolaisten kimppuun. Erilaiset tarttuvat taudit kehittävät tyypillisesti sitä tappavampia kantoja, mitä helpommin ne pystyvät siirtymään ihmisestä toiseen.

Sarasvatin loppukohtaus ei ole ennuste, mutta se on tarkoitettu vakavasti otettavaksi varoitukseksi. Pitkällä aikavälillä voisi olla järkevää vähentää suurten kaupunkien ja koko yhteiskuntamme riippuvuutta keskitetystä sähkön tuotannosta.